SM-MEJÄ 2010 Janakkala, Finaalin tulokset

1 JM-09 labradorinnoutaja, uros,

Sukkela Faruk     VOI 1/48

om. Saarinen Marja-Sisko & Keijo

Tuomari: Jari Salokanto, ohjaaja Keijo Saarinen

Jäljestämishalukkuus (6) 6 pistettä
Jäljestämisvarmuus (12) 12 pistettä
Työskentelyn etenevyys (10) 9 pistettä
Lähtö, kulmat, makaukset (14) 13 pistettä
Käyttäytyminen kaadolla (3) 3 pistettä
Yleisvaikutelma (5) 5 pistettä

Labradori Arttu rauhoitettiin lähtömakuulle ja ilmeisesti hyvä toimenpide, sillä muuten olisi koko pari saattanut saada lentävän lähdön voimakkaan urosnoutajan innostuessa kiitämään kaikelle voimalla jälkiuran kimppuun. Koira tekee määrätietoisen vaikutuksen heti ensi metreillä ja antaakin koko porukalle kiivasvauhtisen kävelyn hieman jo hämärtyvässä metsässä. Ensimmäisen makuun jälkeen tehdään lyhyt ja tutkiva kierros jäljen sivuun, mutta nopeasti tämä harharetki selvitetään ja meno jatkuu. Katkokulma tuntuu tulevan koiralle hieman yllättäen eikä sen selvittäminen ole kovinkaan yksinkertainen asia. Koira pyörittää melko pitkään lyhyttä lenkkiä aivan veren loppumispisteen tuntumassa eikä eteenpäin ja verijäljelle tahdota päästä millään. Aikansa kieputtuaaan kuin tivolin karusellissa koira ottaa itsestään niskavilloista ja antaa kierrosten levitä eteenpäin ja lopulta veriurakin löytyy. Makuut koira merkkaa, ja jokainen merkkaus on aivan identtinen toisiinsa nähden. Merkkaukset on nykytulkinnan mukaan pakko hyväksyä, mutta jos olisi lupa, niin puoli pistettä niistä puristaisin. Niin lyhyesti koira makuille pysähtyi. Kaadolle koira tulee suoraviivaisesti ja nappaa koiven saman tien suuhunsa ja esittelee sen koko ryhmälle. Huippusuoritus, johon ei suuremmin ole sanomista. Kaikesta näki, että koira on joskus ennenkin ollut jälkitouhuissa mukana.

2 Etelä-Hämeen kennelpiiri, labradorinnoutaja, narttu,

Strongline's Fuzzy     VOI 1/47

om. Törnström Mirja & Helenius Lars

Tuomari: Jari Salokanto, ohjaaja Lars Helenius

Jäljestämishalukkuus (6) 6 pistettä
Jäljestämisvarmuus (12) 11 pistettä
Työskentelyn etenevyys (10) 9 pistettä
Lähtö, kulmat, makaukset (14) 14 pistettä
Käyttäytyminen kaadolla (3) 2 pistettä
Yleisvaikutelma (5) 5 pistettä

Melli labradorin pyyhällys metsään vaikutti hyvin rauhalliselta, varmalta ja jotenkin useaan kertaan toistetulta. Jäljestysvauhti on koiralla mukavan tasainen ja helposti perässä kuljettava erittäin vaikeassa maastossakin, jota koimme jäljen loppupuolella. Pari kevyttä pistoa jäljeen sivuun koira tekee ikäänkuin varmistaen suorituksen suuntaa. Ne ehkä aavistuksen hidastavat menoa, yksi vastaava tehdään myös toisella osuudella, mutta mitään suurempaa mielenkiintoa ei koiralla uralta sivuun ole. Maan mainiolla tyyneydellä ja perin rasvatulla rauhallisuudella koira hallitsee tehtävänsä. Katkokulmalla, joka oli heti ensimmäisen osuuden päätteeksi, koira esittelee todellisen jäljestäjän taitonsa. Aivan alussa, jo ennen verityksen loppua, se tekee lyhyen kiepautuksen ja sitten jatkaa veretyksen loppuu, jossa perässä tulijoidenkin on helppo huomata, että kirsu tungetaan melkein kuin käskystä syvälle aluskasvillisuuteen ja suunta ja jäljestys kääntyy seuraamaan aivan oppaiden jälkiä tarkasti. Ilmeisesti on ennenkin huomattu, että niitten päätyttyä löytyy - ei aivan aarre kuitenkaan - mutta se paljon himoittu verijälki uudelleen. Tämän kaiken koira on kokemuksen myötä omaksunut ja niin tietysti käy nytkin. Mitään turhia rengastuksia ei tarvita. Makuut tämä jälkiurien vakaa samoaja osoittaa varsin selvästi, viivähtää niissä hetken nauttien jopa pientä välipalaa verisestä multapaakusta. Täysin varma ja selvä makuiden merkkaus jokaisella makuulla. Hiukan ennen kaatoa koira on kiertää ohi ylämaaston kautta, mutta kaadon haju vetää puoleensa. Koira jää sorkan eteen ja kääntyy tuijottamaan ohjaajaansa. Mestarillinen suoritus, joka hakee vertaistaan.

3 Pohjois-Hämeen kennelpiiri,  lyhytkarvainen kääpiömäyräkoira, uros

Angelhaken Xavier     VOI 1/46

om. Sohlman Karla    

Tuomari: Jari Salokanto, ohjaaja Karla Sohlman

Jäljestämishalukkuus (6) 6 pistettä
Jäljestämisvarmuus (12) 11 pistettä
Työskentelyn etenevyys (10) 9 pistettä
Lähtö, kulmat, makaukset (14) 12 pistettä
Käyttäytyminen kaadolla (3) 3 pistettä
Yleisvaikutelma (5) 5 pistettä

Volvo mäykky käynnistyi suoritukseensa kuin vanha 70-luvun farmari PV. Hiukan äänenvaimennin reistaillen koiraVolvo ärisi harmistustaan emäntänsä sylissä ennen kuin se laskettiin alkumakuulle. Siitä se lyhyen nuuskimisen jälkeen singahti metsän pimentoihin. Eikä se tosiaan kehotuksia kaivannut. Avausosuus mentiin tiheässä taimikossa, mutta tuntui että pieni mäyräkoira oli siellä kuin kotonaan. Vauhti pysyi tasaisen tappavana, mutta ihan sujuvasti seurattavana. Toinen osuus oli koiran epävarminta aikaa, joskaan siinäkään ei suuremmin kuhnittu, ainoastaan pari lyhyehköä kieppiä tehtiin suuntaa hieman haarukoiden. Ja aivan heti ensimmäisen kulman jälkeen käytiin tarkistamassa läheisen metsäautotien laitama. Lyhyt kiepahdus myös ennen kolmatta makuuta. Viimeisen osuuden koira etenee taas erittäin jälkitarkasti ja suorastaan ahnehtii taakse jäävää jälkiuraa. Kaadon koira omii nuuskien ja nyppien siitä irtoavaa nahkaa. Makuut koira suorittaa hieman hätiköiden ja ainakin yhden osuuden makuumerkkaus jää huomaamatta. Katkokulmalla tämä metsien äänetön vipeltäjä on ilmeisesti oppinut, että kun tarpeeksi ison rengastuksen tekee, niin veri löytyy vääjäämättä. Aluksi rengastettiin väärä puoli, mutta sieltä vaihdettiin nopeasti toiselle puolen ja loppu osuus saappaan jälkiä uudestaan verijäljelle. Vanhan mestarin tyylikäs taidonnäyte peuran jälkiä täynnä olevassa maastossa ansaitsee hatunnoston ja aplodit.

4 Salpausselän kennelpiiri, labradorinnoutaja, narttu,

Saskian Violet     VOI 1/40

om. Terho Outi    

Tuomari: Jari Salokanto, ohjaaja Outi Terho

Jäljestämishalukkuus (6) 5 pistettä
Jäljestämisvarmuus (12) 9 pistettä
Työskentelyn etenevyys (10) 8 pistettä
Lähtö, kulmat, makaukset (14) 12 pistettä
Käyttäytyminen kaadolla (3) 2 pistettä
Yleisvaikutelma (5) 4 pistettä

Labradori Lettu puikahti metsän siimekseen lettumaisen leppoisasti, voisi sanoa jopa tunnustelevasti. Mutta meno tuntui maistuvan ja verijäljen suoritus loistavassa jäljestyssäässä tuntui olevan Letulle mieluisaa. Kaksi ensimmäistä osuutta käveltiin hieman tarkkailuasemissa, mutta tasan tarkkaan veriuran päällä. Kirsu ei suostunut juurikaan sivulle poistumaan, Välillä.vilkaistiin kysyvästi taakse tai tarkkailevasti sivulle, mutta vauhtia nämä eleet eivät hillinneet. Osuiden väliin jäänyt katkokulma rengastettiin yhdellä kiepillä ja sitten tyydyttiin seuraamaan saappaanjälkiä verijäljelle takaisin. Normaalikulmat koira suorittaa perin tarkasti, oikeastaan millimetrin tarkasti. Kolmannen osuuden alkajaisiksi oli suorituksessa havaittavissa aavistus epävarmuutta. Pienet ja vain noin koiran mittaiset pistot molemmille sivuille tuovat osuuden alkuun hieman sik-sak -kuviota, mutta epävarmuus häipyy nopeasti puiden latvoihin ja meno jatkuu lettumaisen letkeästi. Kolmannella osuudella ja sen loppuosuudella törmäämme ilmeisesti hirvien yölaitumelle sillä Letun meno pysähtyy pitkäksi toviksi kiertelemään ja kaartelemaan jälkiuran molemmin puolin. Ilmeisesti jokainen sorkan paikka pitää käydä toteamassa ja tarkastamassa, onko joltain sarvipäältä jäänyt juuri niille paikkeille se yksi pätkä jalkaa. Mutta kun tämä toive oli todistettu mahdottomaksi, koira lopulta asettui uudestaan jälkipolulle ja matka jatkui kaadolle, joka osoitetaan ja kävellään vielä sen taakse tarkistamaan, ettäö homma varmasti oli sitten siinä. Makuut koira pyrkii merkkaamaan ja onnistuukin siinä pääosin ihan hyvin yhtä lukuunottamatta, jossa hieman hätäillään. Loistava jälkikoira, jonka mahdollisuudet huippupisteille menivät hirvilaitumen tarkistamiseen.

5 Keski-Pohjanmaan kennelpiiri, sileäkarvainen noutaja, narttu,

Chiccoxen Guardian Angel     VOI 2/33

om. Miettinen Liisa & Sami

Tuomari: Jari Salokanto, ohjaaja Liisa Miettinen

Jäljestämishalukkuus (6) 4 pistettä
Jäljestämisvarmuus (12) 8 pistettä
Työskentelyn etenevyys (10) 8 pistettä
Lähtö, kulmat, makaukset (14) 8 pistettä
Käyttäytyminen kaadolla (3) 3 pistettä
Yleisvaikutelma(5) 2 pistettä

Flatt nimeltänsä Ruusa lähti hyvin varovaisesti ja maastoa tutkien päivän päätehtäväänsä. Ja heti osuuden alkupuolella ryhdyttiin rengastamaan jälkiuran sivustoa molemmin puolin. Tehtiin n. kolme rengasta, mutta sitten matka jatkui, voisi sanoa jopa uudella ponnella. Halutessaan voimakas koira kyllä vetää emäntänsä jopa reippaaseenkin tahtiin. Pienet pistot ja rengastukset värittävät toistakin osuutta ja samalla tyylillä etsitään myös katkon kadonnutta punaista lankaa. Ja siinä tämä rengastus onkin mainio apu. Kun ensimmäinen rengastus ei riitä, otetaan avuksi toinen hieman pitempi rinki ja se johdattaakin lopulta koiran verijäljelle. Viimeisellä kulmalla rengastetaan myös veretön alue melko laajallakin ringillä. Rauhallinen koira suorittaa kyllä toimensa ihan kelpo jälkikoiran tavoin eikä vieraat jäljetkään kovin pitkälle jaksa kiinnostaa. Makuilla koira on tosin hyvin huolimaton. Voisi sanoa, että ne merkataan, jos merkkaukseksi riittäisi lyhyt ja utelias vilkaisu potkittuun neliöön ohi kävellessään. Ennen kaatoa pitkähkö kierros jälleen metsäautotien molemmin puolin, mutta kaadolle tultaessa koiralle tulee jonkinlainen lyhytsulku. Se kävelee rennosti, lähes vihellellen, kaatoa ohimennen vilkaisten kohti tiellä häämöttäviä autoja. Tulkitsin tämän kohdan hukaksi ja koira ohjattiin takaisin oppaan housunlahkeen viereen, josta se viimeiset muutamat metrit jäljesti suoraan kaadolle, jonka omi nuollen. Ihan kohtuullinen jälkikoira, jolle olisi suonut sen viime metreillä tulossa olleen ykkösen. Mutta koira itse päätti toisin, koska lähellä ollut sorkka ei ensi yrittämällä ollut tarpeeksi mielenkiintoinen. Ehkä siitä puuttui juuri se mielenkiintoisin osa eli ruho.

6. Satakunnan kennelpiiri, labradorinnoutaja, uros

Saskian Zimba     VOI 0

om Lahdenoja Hanna      

Tuomari: Jari Salokanto, ohjaaja Hanna Lahdenoja

Paavon polku oli tänään kovin ohdakkeinen. Jo alkumatkasta vaikutti siltä, että keskittyminen verijälkeen tuntui olevan työn takana. Jatkuvat poikkeamiset jäljen sivuun eivät kovin vakuuttavaa kuvaa antaneet ja varsinkin osuuden loppupuolella työskentely vaipui lähes puurtamiseksi. Koira teki useita lenkkejä jälkiuran sivuun. Vielä kerran se tarkisteli pitkähkön kierroksen ennen kuin tultiin katkokulmalle. Vaikea sanoa tarkkaan mitä koiran vaaleassa päässä silloin liikahteli, mutta tuntui, että takaisin verijäljelle pääseminen oli vain sivuseikka, joka ei sillä kertaa kovin paljon kiinnostanut. Hieman ajauduttiin kohti verijälkeä, mutta toisaalta äänekäs into vei kuitenkin koko ajan pois päin toivotusta suunnasta. Lopulta meno kohti peurojen laidunmaita oli niin raivokas, että koira ohjaajineen oli pakko kutsua takaisin. Loppu osuus mentiin ajoittaisella melko laajalla siksakkauksella. Ja jälleen, toisen kerran peräkkäin, kulma koitui tämän koiran kohtaloksi. Kun sorkan jäljet veivät toiseen suuntaan niin arvata saattaa jo koiran palavasta innostakin, niin isäntääkin isompi mies olisi tarvittu koiran mielen muuttamiseksi. Vielä kolmaskin kerta nähtiin koiran innostuessa paahtamaan peuran jälkiuran perään hieman viimeisen kulman jälkeen ja koiran SM-jälkiurakka oli siinä. Makuut koira pääosin merkkaa varsin selvästi tutkien koko potkitun alueen ja harjoittelun päätteeksi nappaa hirven sorkan suuhunsa nauttien suuresti loppuun suoritetusta urakasta. Isäntä ei aivan näyttänyt yhtyvän koiran riemuun. Tänään oli tälläinen päivä. Peurat veivät voiton tarmokkaan jäljestäjän aatoksissa eikä verijälki jaksanut innostaa.

7. Kainuun kennelpiiri, sileäkarvainen kettuterrieri, uros

Tilipitapin Älämölö     VOI 0

om. Meskus Silja      

Tuomari: Jari Salokanto, ohjaaja Silja Meskus

Kettujen ystävä Taneli hilpaisi metsään kuin toiseen kotiinsa suororaviivaisesti ja nenä tarkasti turpeeessa. Koira antaa myös vauhdistaan sopivan esimerkin pitäen perässä seuraajat sopivan kepeäjalkaisina, mutta ei kuitenkaan juostavana. Sopivaan vauhtiin on osasyy ohjaajalla, joka pitää taluttimen tarpeeksi kireänä. Taneli terrierillä tuntui maha tulleen täyteen jo edellispäivän karsinnasta, sillä tänään metsässä oli päätetty pitää hauskaa. Edellispäivänä oli kaadolta löydetty pienehkö jalan tynkä, jonka alkuperä lienee jäänyt koiralle arvoitukseksi. Oliko se hirven poikasen vai minkä ihmeolennon? Se oli ilmeisesti päätetty tänään selvittää. Jokaisella kulmalla kun veren haju häipyi sieraimista, koira ilmeisesti oletti, että nyt sitten lähdetään selvittämään tätä etelän metsien suurta salaisuutta. Ja verijäljestys unohtui aivan kokonaan. Katkokulmalla yritettiin edes jonkin aikaa etsiä jäljen jatkumoa, ja rengastettiin uskollisesti koko veretön osuus. Ja käytiinkin aivan veriuran porteilla, mutta jäljestykseen ei päästy käsiksi omin voimin, vaan yhtäkkiä suunta oli vauhdikkaasti aivan toinen kuin merkatun verijäljen. Kolmannen kulman ja siellä tapahtuneen harhailun jälkeen koe keskeytettiin ja "pikku hirven" salaisuus jäi jäljestävältä pohjoisen terrieriltä tällä kertaa selvittämättä. Koira on parhaimmillaan miellyttävä jäljestäjä, jonka nenä sahaa aivan maan pinnassa tai hieman ylempänä - melkeinpä "puolitangossa", mutta aika ajoin meno on nautittavan pirteätä. Makuut koira merkkaa selvästi pysähtyen, joskin loppua kohden siinäkin hommassa on havaittavissa hätäilyn makua. Valitettavasti riistan jäljet houkuttavuudessaan veivät tänään kauden tärkeimmässä kisassa voiton.